Työehdoista sovittava jatkossakin liittotasolla

Torstai 10.3.2011 klo 13:13 - Timo Nevaranta

Kokoomus mainitsee yhdeksi eduskuntavaalitavoitteekseen paikallisen sopimisen lisäämisen. Puolue perustelee tavoitettaan hyvien käytäntöjen edistämisellä sekä työhyvinvoinnin lisäämisellä. Työehtosopimus säilyisi kuitenkin työntekijän subjektiivisena oikeutena. Työntekijä saisi Kokoomuksen mallissa valita yleissitovan työehtosopimuksen ja paikallisesti sovitun mallin väliltä. Ehdotus saattaa vaikuttaa pintapuolisesti hyvältä, jopa työntekijän valinnanvapautta lisäävältä, mutta se vaatii silti syvempää tarkastelua.

 

Nykyisen mallin vahvuutena voidaan pitää sitä, että heikosta neuvotteluasemastaan huolimatta työntekijöille taataan pakottavan työlainsäädännön sekä yleissitovien työehtosopimusten turva. Jokainen työntekijä voi luottaa siihen, että heillä on oikeus lomaan ja työstä maksetaan ainakin kohtuullista palkkaa. Nykyinen järjestelmä takaa myös sen, että työntekijä ei joudu painostuksen kohteeksi työehdoistaan johtuen.

 

Kokoomuksen ’työreformissa’ paikallinen sopiminen voisi syrjäyttää yleissitovan työehtosopimuksen. Tällainen malli voisi toimia suurissa yrityksissä, joissa työntekijät ovat vahvasti järjestäytyneitä ja heillä on neuvotteluvoimaa. Pienissä yrityksissä työntekijöillä ei ole tällaista etulyöntiasemaa. Tällöin paikalliset työehtosopimukset muodostuisivatkin lähinnä työantajien tahdon mukaan. Työllistyäkseen työntekijä joutuisi hyväksymään itselleen esimerkiksi pienemmän palkan tai heikommat lomaehdot. Subjektiivisesta oikeudesta vedota yleissitovaan työehtosopimukseen tulisi lähinnä muodollisuus.

 

Ammattiyhdistystoiminnassa on aina ollut kyse solidaarisuudesta ja vastuu heikommista on tiedostettu. Paikalliset työehtosopimukset sotivat näitä ay-liikkeen periaatteita vastaan. Tämän takia on tärkeää, että kaikista työehdoista sovitaan jatkossakin liittotasolla. Meidän ei tule hyväksyä tilannetta, jossa villin lännen -säännöt ja markkinavoimat määräävät palkansaajien työehdoista.

 

Kokoomukselle tulee kuitenkin antaa kiitosta yhdestä asiasta. Tämä oli varmasti vaalien rehellisin avaus. Kykypuolue paljasti, että sille ei merkitse minimityöehdot juuri mitään. Vastaavanlaista rehellisyyttä toivoisi jatkossa myös muilta työväenpuolueeksi julistautuneilta.

Loppu tasaverojen korotukselle

Perjantai 25.2.2011 klo 13:35 - Pekka Posti

Kiviniemen-Kataisen oikeistohallituksen veroratkaisut ovat kasvattaneet maassamme eriarvoisuutta.  Hallituksen toteuttamat massiiviset verokevennykset ovat suosineet ainoastaan suurituloisia. Tämän huonosti harkitun vero- ja talouspolitiikan maksumiehiksi ja -naisiksi ovat jääneet pienituloiset palkansaajat. Tasaverojen, kuten arvonlisä- ja energiaveron, korotukset nostavat sähkölaskuja, ja nämä korotukset koskettavat lujasti juuri pienituloisia eläkeläisiä ja yksinhuoltajia.

Vuodesta 2008 alkaen porvarihallituksen energian verotukseen kohdistunut korotusvauhti on ollut melkoinen. Sähkön ja kevyen polttoöljyn valmistevero on noussut lähes 50 prosenttia. Porvarihallituksen junaileman työnantajien Kela-maksun poiston aiheuttaman verovajeen maksajina ovatkin yhtäkkiä palkansaajat. Tavallisen kansalaisen tuska on tuntuva, kun he maksavat näitä arjen korotettuja peruslaskuja.

Taloustutkimuksen mukaan suomalaiset haluaisivat kohdistaa verotaakkaa nykyistä enemmän varakkaille ja hyvätuloisille. Myös hyvätuloiset hyväksyvät sen, että kansalaisia verotetaan tulojen mukaan. Kansalaisten mielipide ei siis vastaa Kokoomuksen veropolitiikkaa, jonka lähtökohtana on pyrkimys mahdollisimman kattavasti tasaveroon.

Kokoomuksen ajama verotusmalli, joka siirtää verotuksen painopistettä työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen, ei ole oikein. Tämä tasaverojen korottaminen ja suosiminen on torjuttava. Emme tarvitse enää sähkö- tai muiden tasaverojen kiristyksiä. Jatkossa paljon oikeudenmukaisempaa on, että suurituloiset osallistuvat hyvinvointivaltion rahoitukseen suuremmalla euromäärällä kuin pienituloiset.

Kokoomus on esittänyt ohjelmassaan, että energiaverojen korotukset jatkuvat. Sitä ei pidä hyväksyä! Verotuksen muuttaminen oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaa suuntaan on tehtävä välittömästi.

SDP on vaihtoehto nykymenolle

Sunnuntai 20.2.2011 klo 9:31 - Anneli Kiljunen

Verotuksesta on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua etenkin Hetemäen ryhmän jätettyä omat esityksensä. Verotus on varmasti keskeinen teema vaalikeskusteluissa, ja ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita puolueiden verolinjauksista. Sosialidemokraatit julkaisevat oman veropoliittisen kokonaisratkaisunsa helmikuun alussa. Se tulee lisäämään oikeudenmukaisuutta verotukseen ja luottamusta hyvinvointiyhteiskuntamme kestävään tulevaisuuteen.

Luottamusta näinä aikoina tarvitaan. Hallituksen toteuttama veropolitiikka on tarkoittanut usean miljardin veronkevennyksiä, joiden hyödyt tavallisille palkansaajille tai eläkeläisille ovat jääneet vähäisiksi. Osa kevennyksistä on rahoitettu velanotolla tietämättä, miten ne lopullisesti rahoitetaan. Tällä hetkellä valtion velka on suurempi kuin koskaan historian aikana. Tilanne edellyttää valtion talouden vakauttamista, vahvempaa talouskasvua mm. työllisyyden vahvistamisen avulla, menokuria ja verotuksen uudistamista.

 

Sosialidemokraateille tällainen haaste sopii. Meillä on oikeudenmukaisen verolinjan lisäksi kunnianhimoiset työllisyystavoitteet: ei vähempää kuin 100 000 uutta työpaikkaa. Se edellyttää talouskasvua ja päättäväistä sitoutumista työllisyyttä tukevaan politiikkaan. Oli ilahduttavaa kuulla myös nykyisen työministerin arvioivan, että täystyöllisyyteen päästään lähivuosina. Vaikuttaa siltä, että sosialidemokraattinen täystyöllisyyden tavoite saa yllättäviltäkin tahoilta tukea. Hyvä niin, sillä ilman työllisyysasteen merkittävää nousua emme pysty rahoittamaan nykyistä hyvinvointiamme. SDP:n syksyllä esitelty työreformi sisältää monia hyviä keinoja työelämän ja työllisyyden parantamiseksi.

Mitä lähempänä vaalit ovat, sitä kiihkeämpänä alkaa käydä keskustelu myös leikkauslistoista. Me sosialidemokraatit olemme selvästi ilmoittaneet, ettemme leikkaa eläkkeistä, emme nosta pakolla eläkeikää ja haluamme nuorisotyöttömyydelle nollatoleranssin. Jokaiselle nuorelle on löydyttävä opiskelu-, harjoittelu- tai työpaikka. Lisäksi edellytämme, että vuosia ilman tasokorotusta jäänyttä työttömyyspäivärahaa korotetaan 100 eurolla. Samassa yhteydessä myös muiden vähimmäispäivärahojen määrää tulee nostaa.

 

Vanhusten asiat puhuttavat paljon. Olen ollut mukana valmistelemassa puolueemme vanhuspoliittisen ohjelman, jonka olennaisia teemoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, osallisuuden vahvistaminen ja toimintakyvyn ja terveyden edistämisen korostaminen. Suuri osa vanhuksista on ensisijaisesti yhteiskunnan menoon täysillä osallistuvia ihmisiä omine tarpeineen ja tapoineen. Tätä ei pidä unohtaa, vaan kehittää ”kolmannen iän” politiikkaa, joka huomioi ikääntyvien tarpeita nykyistä paremmin.

Palveluiden tarve lisääntyy usein väistämättä iän myötä. Jos vanhustenhoiva järjestetään suunnitelmallisesti siten, että vanhus saa oikeaan aikaan juuri sen palvelun, jota hän tarvitsee, hoidossa pystytään saavuttamaan säästöjä. Onkin sekä talouden että ihmisen näkökulmasta järkevää, että vanhuspalveluiden kokonaisuudet suunnitellaan kunnissa ennakoiden. On myös ymmärrettävä, että kaikkien toimijoiden pitää olla tässä mukana yli hallintorajojen. Varsinaisen hoivan ja hoidon lisäksi tarvitaan apuvälineitä, hissejä, toimivia lähipalveluita jne. Esteettömät ympäristöt auttavat itse asiassa aivan jokaista ihmistä.

Ikääntyneitä koskeviksi tavoitteiksemme hallitusohjelmaan on mielestäni otettava terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, vanhuspalvelulaki, omaishoidon parantaminen ja maksu-uudistus. On myös sitouduttava siihen, ettei eläkeläisten verotus ole palkansaajien verotusta kireämpää.

Paljon odotuksia, mistä rahat? Suuri osa etenkin ennaltaehkäisevistä palveluista itse asiassa tuottaa säästöjä, kun katsotaan vähän pidemmälle. Työllisyyden paraneminen, talouden kasvu, verotuksen rakennemuutos, palvelurakenteen uudistaminen ja kuntapalveluiden tuottavuuden parantaminen vahvistavat hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjaa niin, että selviämme myös tulevaisuuden haasteista.

Itä-Suomen puolesta

Torstai 10.2.2011 klo 11:59 - Suna Kymäläinen

Syksyllä vuonna 2010 starttasi puolueemme Itä-Suomi -työryhmä työnsä Paavo Lipposen johdolla. Minulla on ollut ilo kuulua kyseiseen työryhmään Kymenpiirin edustajana yhdessä Jukka Nybergin ja Juhani Pekkolan kanssa. Olemme juuri saaneet työsarkamme kasaan ja ohjelma on valmis puoluehallituksen hyväksyttäväksi.
Työryhmä keskittyi pohtimaan, kuinka Itä-Suomi nostetaan elinvoimaiseksi ja vetovoimaiseksi alueeksi. Itä-Suomen työllisyyden tilanne on tällä erää maamme heikointa, mikä johtaa nuorison poismuuttoon. Haasteita kasvattaa se, että jäljelle jäävä väestökin vanhenee vauhdikkaasti. Haasteisiin vastaaminen edellyttääkin monipuolisten työmarkkinoiden sekä riittävien kulttuuri- ja muiden vapaa-ajanpalveluiden tarjontaa.

Itä-Suomessa on maailman huipputeollisuutta. Alueen metsäteollisuus on kärsinyt työpaikkojen menetyksestä, kokonaisia tehtaita on suljettu. Kuitenkin laadukkaan raaka-aineen läheisyyden ja vahvan osaamisen johdosta ala on yhä kilpailukykyinen, siten puun jatkojalostaminen ja lisäarvon hankkiminen korostuu. Ansioituneesti työryhmän näkemys on, että biodieselin tuleva koelaitos tulee sijoittaa Imatralle, sillä biodiesel ja hajautettu energiantuotanto, mm. jätteiden hyväksikäyttö ovat kasvualoja, jotka hyödyntävät myös alueen metalliosaamista. Alueen menestyminen edellyttää työpaikkojen synnyttämistä, kuten jo edellä totesin.

Puitteet elämiselle ja olosuhteiden hyödyntämiselle menestystekijöiksi ovat erinomaiset luonnonarvoiltaan ja -varoiltaan monipuolisessa ympäristössä. Venäjän rajan läheisyys tarjoaa mahdollisuuksia menestymiseen, joskin myös haasteita. Matkailuvirta rajan tälle puolen on ollut kasvavaa. Tämän kehityskulun säilyttäminen ja maksimaalinen hyödyntäminen muodostaa osan Itä-Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksista. Matkailupalveluihin tarvitaan modernia otetta, vahvaa brändiä ja tehokasta operatiivista yhteismarkkinointia myös muualta ulkomailta tulevien turistien houkuttelemiseksi. Matkailuala on nopein keino uusien työpaikkojen luontiin.

Sekä teollisuuden, että matkailun tarpeet edellyttävät logistisen järjestelmän kehittämistä. Päätiet ja rataverkko on saatettava kuntoon. Etelä-Karjalaan on rakentumassa 10 000 uutta vuodepaikkaa hotelli- ja kylpylähankkeina. Kouvolan Tervaskangas toimii oivana esimerkkinä siitä, kuinka kauppapaikkaverkoston volyymia voidaan kasvattaa, sillä turismi edellyttää ostosmahdollisuuksien tarjontaa. Matkailua ja työpaikkoja kehitettäessä ajatusta Lappeenrannan lentokentän hyödyntämiseen esimerkiksi Pietarin lentokentän kakkoskenttänä tulee jatkotyöstää rohkeasti.

Vielä haasteiden huomioinnista, venäläisten halutuin matkailumuoto on mökkimatkailu, tontti- ja maapolitiikassa on kuitenkin löydettävä oikeudenmukaisuuden huomioimiseksi yhteiset pelisäännöt. On myös täysin mahdollista, että Itä-Suomeen kasvaa huomattava venäjänkielinen väestö, haasteeksi tulee, haluavatko Suomen venäjänkieliset tulla suomalaisiksi. Suomelle on tärkeää ehkäistä tilanteita, joissa Moskova pyrkisi sekaantumaan Suomen sisäisiin asioihin venäjänkielisiä puolustaen, Lipponen onkin osuvasti todennut, ettemme tarvitse ghettovenäläisyyttä.
Itä-Suomella on mahdollisuuksia kehittyä ja nostaa profiiliaan, seuraavan hallitusohjelman tulee huomioida Itä-Suomi-näkökulma tarpeellisine tukitoimenpiteineen.

Eriarvoistumisen kasvu näkyy

Torstai 20.1.2011 klo 9:22 - Sirpa Paatero

Suomalaiset ovat jakautumassa yhä vahvemmin hyvä- ja huono-osaisiin. Tätä väitettä tukevat lähes viikoittain ilmestyvät ajankohtaisimmat tilastotiedot ja tutkimukset. Eräs vastikään julkaistu tutkimus väittää eriarvoistumisen näkyvän jo syntymättömissä lapsissa.

Terveyserot ovat ajan saatossa vain vahvistuneet. Erot eliniän odotteessa vaihtelevat jopa seitsemällä vuodella riippuen mihin ammatti- tai sosiaaliryhmään ihminen kuuluu ja millä alueella hän asuu. Tilanne on kestämätön.

 

Suomessa on pienituloisia EU-tilastoinnin mukaan 700 000 ja asunnottomien määrä kasvaa. Miten porvarihallitus on sitten vastannut ihmisten hätään ja eriarvoistumiseen?

Hallituskauden alussa perustettiin SATA-komitea. Sen tavoitteeksi asetettiin sosiaaliturvan uudistaminen ja perusturvan parantaminen. Valitettavasti komitean työ jäi pahasti kesken eikä rakenteellisia uudistuksia saatu tehtyä. Myös osa työryhmän yhteisesti päättämistä asioista, kuten työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen, jäi toteutumatta. 2010-luvun Suomessa puolison tulot vaikuttavat yhä edelleen työttömyyskorvaukseen.

Suurin pettymys oli perusturvan minimitason pysyminen ennallaan. Työttömyyspäivärahaan ei tullut esityksiä. Lapsilisän korotus ei auta eurollakaan toimeentulotuen varassa eläviä, sillä se ei ole etuoikeutettua tuloa vaan vähentää aina toimeentulotukea.

Komitea sai aikaan hyviäkin päätöksiä, muun muassa indeksisidonnaisuudet eri etuuksiin. Opintotuen sitominen indeksiin ei kuitenkaan edennyt. Näin toimii porvarien sosiaalinen hallitus.

 

Vuoden alusta nousseet useat välilliset verot ja inflaatio kasvattavat hintoja. Sähkön, lämmityksen ja polttoaineen käyttöä ei voi oikein jättää väliin. Ja syödäkin pitää, jotta pysyy hengissä ja terveenä. Kuitenkin juuri näiden välttämättömyyshyödykkeiden vaikutus tuloihin on suurin kaikkein pienituloisimmilla.

Porvarihallitus on kohdistunut yhteensä yli kolmen miljardin vuosittaiset verohelpotukset suurituloisille. Kyse on selkeästä arvovalinnasta. Demareiden arvovalinta oli esitys nostaa kuukausittaista perusturvaa 100 eurolla. Tämä olisi maksanut noin 150 miljoonaa euroa.  

 

Valtion kassa on nyt tyhjä. Leikkauslistat valtaavat julkista keskustelua.

Viimeisen 50 vuoden aikana Suomessa on ollut kolme porvarijohtoista hallitusta. Kaikkia niitä yhdistää valtion kassan tyhjentäminen. Niin nytkin. Vuoden 2011 budjetti laadittiin 8 miljardia alijäämäiseksi. Lainamäärä kasvaa 85 miljardiin.

Demareiden talous- ja verolinjauksissa esitetään vaihtoehdot, joilla edetä seuraavalla kaudella. Pääomaveroon tarvitaan muutoksia ja verovähennykset on arvioitava uudelleen. Työllisyys ja perusturva on saatava kuntoon!

 

SIRPA

PAATERO
Kirjoittaja on kotkalainen kansanedustaja.